Kilpisjärveltä Tromssaan – asuntoautolla Pohjois-Norjaan
Kilpisjärveltä Tromssaan on niitä automatkoja, joilla määränpäähän pääseminen ei ole matkan tärkein asia. Huikeita maisemia riitti ja kamera kävi koko matkan.
Tänään matka jatkui Kilpisjärveltä Norjan puolelle ja Tromssaan.
Edellisenä päivänä olin kävellyt Saanan huipulle. Kilpisjärvellä tein päätöksen matkan seuraavasta suunnasta. Kolme ihmistä oli toisistaan riippumatta suositellut mulle Tromssaa. Kun sama paikka mainitaan kolme kertaa, niin kaipa siinä jotain perää on.
Päätin, että sinne mä sit meen. Nyt suunta oli kohti Norjaa.
Ensimmäinen ahaa-elämys tuli melkein saman tien.
Norja on Kilpisjärveltä ihan hiton lähellä. Oikeesti.
Kilpisjärven keskustasta rajalle on matkaa vain noin kuusi kilometriä. Sole poka mikhään! Solekko käväistä!
Lapin miehen ja naisen sanakirjassa ”solekko käväistä” saattaa tosin tarkoittaa mitä tahansa viiden minuutin kauppareissusta aina 300 kilometrin pikapyrähdykseen naapurikuntaan kahvile. No anyway, nyt matkaan.
Ensimmäinen pysähdys Norjan puolella oli Rovijokfossen.
Aivan E8-tien tuntumassa Rovijokkelva putoaa noin 28 metriä ennen kuin joki yhtyy alempana Skibotnelvaan. Vesiputous oli hyvä ensimmäinen pysähdys, mutta aika nopeasti kävi selväksi, ettei tämän päivän matkalla maisemia tarvitsisi varsinaisesti etsiä.
Niitä tuli vastaan. Ihan koko ajan. Ei vaan, se oli silkkaa maisemaelokuvaa koko matka.
Yykeänperä ja Lyngenin Alpit
Seuraavan kerran pysähdyin Yykeänperässä eli Skibotnissa.
Jo nimi oli minulle uusi tuttavuus. Yykeänperä on Skibotnin vanha kveeninkielinen nimi ja paikka sijaitsee Yykeänvuonon eli Lyngenfjordin pohjukassa.
Rannalta katsottuna vastapuolella kohoavat Lyngenin Alpit.
Siinä sai jo vähän haukkoa happea.
Eikä se loppunut siihen.
Mikä ihmeen Lyngenin linja?
Tien varrella Yykeänperän lähistöllä olin törmännyt pariinkin kertaan nimeen Lyngenin linja.
Ensin yhdistin sen vastarannalla kohoaviin Lyngenin Alppeihin.
Vasta tätä kirjoittaessani aloin selvittää, mikä on Lyngenin linja.
Nopea googletus ja tietoa alkoi löytyä.
Ja sitten tuli kylmät väreet.
Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomesta Kilpisjärveltä Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945.
He vetäytyivät Lyngenin linjalle, joka oli viimeinen vahva puolustusasema, johon vihollisen eteneminen oli tarkoitus pysäyttää.
Paikka oli valittu tarkoituksella: vuoret, vuonot ja kapeat kulkureitit tekivät alueesta luonnollisen linnakkeen. Kilpisjärven saksalaisasema liittyi samaan puolustusjärjestelmään, ja varsinainen Lyngenin linja ulottui Skibotnin eli Yykeänperän ympäristöön.
Ja siinä kohtaa tajusin, mitä olin itse juuri tehnyt.
Sakemannit lähtivät Kilpisjärveltä ja tulivat Lyngenin linjaan.
Minä tulin 15.9.2026 Kilpisjärveltä.
Ja pysähdyin Lyngenin linjaan.
Mun pysäyttämiseen ei tarvittu laukaustakaan.
Mä pysähdyin autuaan tietämättömänä ihastelemaan maisemaa, jonka maantiede teki Lyngenistä luonnollisen puolustusaseman.
Yhtäkkiä historia ei ollut vain pölyttyneessä kirjassa.
Minä seisoin siinä maisemassa.
Ja sitten tuli vielä toiset kylmikset.
Olin jo ennen tämän historiapläjäyksen selvittämistä valinnut noin sadasta päivän aikana ottamastani kuvasta tämän kirjoituksen artikkelikuvan.
Kuvassa asuntoautoni seisoo meren rannassa.
Keula kohti Lyngenin linjaa.
Kilpisjärveltä Tromssaan – maisema vain paranee
Kilpisjärveltä Tromssaan ajaessa tuntui, että jokaisen mutkan takaa aukesi taas uusi maisema, jonka kohdalla teki mieli pysähtyä. Vuoria, vuonoja, vettä, pieniä kyliä ja syksyn värejä.
Tältä päivältä onkin ylivoimaisesti eniten kuvia koko tähänastiselta reissulta.
Ja siitä huolimatta tuntuu siltä, etteivät kuvat kerro koko totuutta, miltä siellä oikeasti näytti.
Tromssaan ennen auringonlaskua
Tromssaan saavuin juuri ennen auringonlaskua.
Ehdin tehdä illalla vain lyhyen kävelyn kaupungilla, joten mitään kovin syvällistä Tromssa-analyysiä mulla ei ole tässä nyt tarjota.
Ensivaikutelman kyllä voin kertoa.
Täällä näyttäisi olevan ihan hitokseen laadukkaita kahviloita ja ravintoloita.
Ja sitten menin pieneen lähikauppaan.
Valikoimaa katsellessa alkoi tuntua, että täkäläinen lähikauppa vetää vertoja suomalaiselle keskivertoa paremmalle ruokakaupalle.
Vai oletko sinä törmännyt lähikaupassasi leivän siivutuskoneeseen, tuoreisiin jättikatkaravun pyrstöihin tai siivutettuun poronfileeseen?
Minä en.
Jäämeren rannalla yötä
Täksi yöksi pysäköin asuntoautoni Scandic Ishavshotellin eteen, joka sijaitsee laiturilla jäämeren rannalla. Kiitos ja anteeksi.
Jäämeren rantaan on matkaa ehkä 30 metriä.
Tässä minä nyt istun Sprinterissä keskellä Tromssaa. Toisella puolella on kaupunki ja toisella puolella meri.
Vastarannan valot heijastuvat veteen ja vuorten siluetit näkyvät vielä pimeässäkin niiden takana.
Aika kivan näköistä näin iltasella.
Ei pöllömpi paikka pysäköidä koti yöksi ja keitellä rapunuudelit joihin tuli joukkoon niitä tuoreita lähikaupasta ostettuja jättikatkaravun pyrstöjä. Ai, että oliko hyvää? No voi veljet… yksinkertaista, nopeaa ja täynnä makua.
Maistuis varmaan sullekin?