Pysähdy ja katso taaksepäin

Pysähdyin matkalla Kilpisjärvelle bussipysäkille, mutta pysähdyksen paras osa tulikin oikeastaan vähän vahingossa.

Eteenpäin katsoessa tietä reunusti Lapin ruskan hieno väriloisto. Keltaisina hohtavat koivut ympäröivät tietä, joka jatkui niiden välissä kohti pohjoista. Siksi olin pysähtynyt. Halusin ottaa siitä kuvan.

Sitten satuin katsomaan taaksepäin.

Oho.

Siellähän oli tunturi, jonka laki katosi pilviin. Tie johti suoraan sitä kohti ja ruska reunusti maisemaa molemmilta puolilta.

Otin kuvan.

Ja jäin ajattelemaan, että ehkä elämässäkin kannattaisi välillä pysähtyä katsomaan taaksepäin.

Elämme aika suorituskeskeisessä maailmassa. Katse on helposti siinä, mitä seuraavaksi pitäisi saada aikaiseksi. Mitä minulta odotetaan? Mitä odotan itseltäni? Mitkä ovat seuraavat tavoitteeni? Pääsinkö niihin, jotka aikaisemmin asetin? Olenko saanut tarpeeksi aikaan? Olenko riittävä?

Kun katse on jatkuvasti eteenpäin, tulevaisuudessa, huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä vielä puuttuu.

Taaksepäin katsoessa näkymä on toinen.

Sieltä näkee, mistä on lähtenyt. Missä on nyt. Ja mitä kaikkea siinä välissä on tapahtunut.

Aika usein voi huomata myös jotain, mikä eteenpäin katsoessa unohtuu:

Kaikesta tähänastisesta on selvitty.

Ja kaikesta siitä huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – tähän on tultu.

Ehkä yksi taaksepäin katsomisen tärkeimmistä viesteistä onkin:

Olet nyt tässä. Se meni riittävän hyvin.

Ehkä aina ei tarvitse myöskään nähdä seuraavan mutkan taakse eikä vielä sinne määränpäähän asti.

Matkalla kannattaa välillä pysähtyä, kääntyä ympäri ja katsoa hetki sitä maisemaa, jonka on jo kulkenut. Siellä näkee, mistä on lähtenyt ja mitä matkallaan on nähnyt, kuullut ja kokenut.

Siitä kaikesta voi näköjään oppia jotakin.

Myös niistä virheistä, jotka joskus vieläkin hävettävät. Ja siitäkin, mikä joskus satutti niin paljon, että elämästä katosivat värit ja tuntui, ettei ole syytä yksin jatkaa matkaa.

Tämä yksi pysähdys bussipysäkille oli mulle lopulta enemmän kuin pysähdys yhtä valokuvaa varten.

Se muistutti mua siitä, että kaikkeen, mikä ei ole vielä tapahtunut, on mahdollista vaikuttaa.

Sitä, mikä on jo tapahtunut, ei voi muuttaa. Mutta siitä voi oppia.

Tuijottamalla pelkästään tulevaisuuteen voi puolestaan jäädä huomaamatta sen arvokkaan, mikä jo on.

Kärsimystä voi olla sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa. Mutta tässä hetkessä asiat ovat usein ihan hyvin.

Ja siihen, mikä ei ole vielä tapahtunut, voi vielä vaikuttaa.

Elämä tapahtuu tässä hetkessä. Muista nauttia matkasta. 😉